Orbinskin sukuseura - perustettu 1994

Etusivu

Vaakuna

Uutisia

Tapahtumia

Hallinto

Pinski

Galleria

Yhteydenotto

Linkkejä

Foorumi

Orbinskin sukuseuran retki Tallinnaan ja Narvaan 1.-3.9.2017, Ilmoittautuminen 24.7. mennessä! Lisätietoa tapahtumia-sivulla.



Linkki sukuseuran jäsenten suljettuun Facebook -ryhmään.



Orbinskin sukuseura r.y.

Orbinskin sukuseura on perustettu Rantasalmella 12.6.1994. Sukukokouksen koollekutsujana ja hankkeen puuhanaisena toimi Karin Orbinski-Ahonen. Jo elokuussa 1993 oli pidetty Pieksämäellä Marketta Kohvakan kotona varsinaista sukukokousta valmisteleva kokous. Tässä tärkeässä ennakkotoiminnassa ja muuten tiedon levittäjinä olivat mukana myös mm. Elvi Hietaneva, Reijo Hietaneva, Hannes Kalaniemi, Ilkka Liikanen, Taisto Oivaranta, Aune Orbinski, Eeva Orbinski, Heimo Orbinski, Leo Orbinski, Martti Orbinski, Taito Orbinski ja Heli Orbinski-Väänänen.

Huhtikuussa 1994 julkaistiin Helsingin Sanomissa, Aamulehdessä, Itä-Savossa, Savon Sanomissa, Keskisuomalaisessa ja Pohjolan Sanomissa sukukokouskutsut, jotka myös levittivät tietoa. Läsnä perustamiskokouksessa oli noin 220 suvun jäsentä.

Sukuseuran puheenjohtajina ovat toimineet Lasse Lindgren (1994-1996), Henno Orbinski (1996-1999), Pirjo Palinperä (1999-2004), Merja Kohvakka (2004-2008) ja Kirsti Kalaniemi (2008-).

Suvun lyhyt historia

Orbinskin suku on peräisin Puolasta. Varhaisin tieto Suomeen asettuneesta esi-isästä on vuodelta 1657. Tällöin Albrecht Johan Orbinski mainitaan Viipurin läänissä sijainneen Pyhäjärven vapaaherrakunnan virkamiehenä. Vapaaherrakunnan lakkauttamisen jälkeen perhe jatkoi samalla alueella veronvuokraajina eli arrendaattoreina 1700-luvun alkuvuosiin saakka.

KCO
Katarina Charlotta Orbinskin (1798-1845) silhuetti.

Suuri Pohjan sota (1700-1721) sekoitti sekä koko valtakunnan että tämänkin suvun asiat pahanpäiväisesti. Upseereina toimineita miehiä kuoli ja suvun naiset pakenivat jäljelle jääneine lapsineen Isovihaa Tukholmaan ja Inkerinmaalle. Lopulta vain yksi kantaisän kolmen pojan jälkeläisistä jäi jatkamaan sukua. Hän oli myös nimeltään Albrecht Johan Orbinski (n. 1705-1774) ja hänkin ryhtyi sotilasuralle.

Hattujen sodan aikana vuonna 1743 venäläiset polttivat Säkkijärvellä kornetti Albrecht Johan Orbinskin perheen kodin ja koko omaisuuden. Tällöin he siirtyivät Karjalasta Savoon, Rantasalmelle, josta tuli sodan jälkeen rajapitäjä ja suvun varsinainen kotipaikka.

Orbinskin suvun varhaisimmat esiäidit tulivat mm. Gyllenspångin ja von Wrightin suvuista.

Kornetti Albrecht Johan Orbinskilla oli molemmista avioliitoistaan lapsia, ensimmäisestä viisi ja jälkimmäisestä kahdeksan. Tyttäret avioituivat mm. Kyanderin, Oppmanin ja Caloniuksen sukuihin.

Pojista luutnantti Henrik Wilhelm Orbinskin (1755-1803) jälkeläiset vaikuttivat merkittävissä tehtävissä Venäjällä, mutta tämänhetkisen tiedon mukaan sukuhaara siellä on sammunut. Suomessa hänen tyttärestään tuli eräs Brander-suvun kantaäideistä.

Edellisen veli, majuri ja Ruotsin Miekkaritarikunnan ritari Carl Johan Orbinski (1757-1810) ei avioitunut. Hänellä oli useita aviottomia lapsia, jotka perivät isänsä sukunimen lisäksi myös tämän Rantasalmen Repomäessä sijainneen kartanon. Suomen koko Orbinski-suku polveutuu näistä majurin perillisistä, pääosin kartanon talousmamsellin Anna Helena Swanin pojista Anttonista (1794-1861), Kustaasta (1801-1863) ja Kallesta (1801-1867) sekä myös majurin ja Kristiina Ikäheimosen pojasta Kristianista (1786-1856).

Kornetti Orbinskin pojista nuorimmalla, Suomen sodassa kaatuneella luutnantti Eric Adolph Orbinskilla (1761-1808), oli sekä aviottomia että avioliitosta syntyneitä jälkeläisiä. Avioliitosta syntynyt sukuhaara sammui miespuoleltaan 1830-luvulla. Eric Adolph Orbinskin ja Anna Pakarin aviottoman pojan Henrikin (1795-1867) jälkeläisten vaiheita on pystytty jäljittämään aina vuoteen 1898 saakka, jolloin tämä Orbin-nimeä käyttänyt ja Viipurin seudulla vaikuttanut sukuhaarakin sammui.

Copyright © 2007-2008, Orbinskin sukuseura r.y.
Kaikki oikeudet pidätetään.